Fyysisellä harjoittelulla on rooli aikidossa, mistä ei usein kovin paljon keskustella. Hyvä aikido ei perustu voiman tai nopeuden maksimointiin, joten miksi harjoitella fyysisiä ominaisuuksia? Kuitenkin yleinen atleettisuus ja kehon oikea biomekaaninen toiminta helpottavat harjoittelua ja tekevät harjoittelusta nautittavampaa sekä turvallisempaa. Aikidon harrastajana minua kiinnostaa, pystynkö käyttämään kehoa monipuolisesti mahdollisimman laajoilla liikeradoilla siten, että esimerkiksi lihaskireydet eivät aseta rajoitteita liikkumiselle. Pystynkö käyttämään kehoa erilaisissa asennoissa siten, että lihasvoima on riittävä säilyttämään rakenteen ja asennon? Onhan lihasvoimani riittävä suoriutumaan lähellä liikeratojeni maksimia? Lihasheikkoudet yhdistettynä vielä heikkoon liikkuvuuteen ovat oiva resepti saada urheiluvammoja.
Syvät asennot ja toimiminen liikeratojen äärialueilla vaativat kohtuullista lihasvoimaa. Ihmiskeho on erittäin taiva mukautumaan erilaisiin tilanteisiin esimerkiksi muuttamalla asentoa ja aktivoimalla lisää lihaksia. Näitä kehon automaattisia toimintoja ei välttämättä edes huomaa ennen kuin on nähnyt omaa tekemistä videolta tai keskimittymällä tarkkailemaan oman kehon toimintaa. Puutteet lihasvoimassa tai liikkuvuudessa aiheuttavat virheellisiä suoritusasentoja.
Harjoittelijan koko vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon lihasvoimaa tarvitaan. Mitä isompi keho, sitä enemmän tarvitaan voimaa tukemaan ja liikuttamaan ruumista. Usein iso koko tuo myös lihasmassaa, mutta toisaalta nopeuden kasvaessa vaatimukset kasvavat eksponentiaalisesti. Kevyenä on huomattavasti helpompi tehdä akrobaattisia ukemeita ja tulla alas vaikka vähän huonommastakin pudotuksesta. Isompana joutuu tekemään liikkeet tarkasti ja välillä todeta, että korkea ukemi sisältää liikaa riskejä, vaikka olisikin hienoa näyttää muille, mitä oikeasti osaa. Olen itse harjoitellut aikidoa reilu 70-kiloisena ja reilu 90-kiloisena. Eron huomaa selvästi.
Kehon kuihduttaminen 90-luvun mäkihyppääjän mittoihin ei kuitenkaan ole oikotie onneen. Yksi stereotyyppinen aikidoharjoittelijan malli on joustava luuranko, joka pääsee muille epätyypillisiin asentoihin. Usein kuitenkin menettäen lihaksiston tuen, jolloin asento romahtaa. Taas on vaarana erilaiset nivelsiteiden venähdykset ja nivelten sijoiltaanmenot.
Lihasmassan lasku kuuluu ikääntymiseen, mikä altistaa riskeille. Tekniikan alku, jossa ollaan vielä motorisesti vahvalla alueella, voi sujua hyvin, mutta kun lähestytään liikeratojen ääripäitä, ei voima enää riitä kannattelemaan rakennetta, jolloin asento voi romahtaa. Lihasmassan laskun huomaa usein helpoiten tasapainon heikkenemisenä, mikä on tietenkin oleellista aikidon harrastamiselle.
Aikidossa käytetään kehoa monipuolisesti, mitä voi olla hankala jäljitellä esimerkiksi kuntosalilla. Eikä sitä tarvikkaan, koska aikido treeneissä voi harjoitella myös lihasvoimaa, mistä on hyötyä harjoitusten lisäksi myös arkielämässä. Kaikki ukemi harjoitteet ovat hyviä lihaskunto harjoitteita sekä tatamista ylösnousemiset ja tekniikoihin kuuluvat vertikaaliset painopisteen vaihtelut. Aikidoharjoituksista et välttämättä löydä valmentajaa, joka kannustaa tekemään liikkeitä laajasti ja viemään harjoitusta myös fyysisesti haastavaan suuntaan. Ohjaajat kyllä huomaavat, miten harjoittelijat suorittavat tekniikat ja antavat henkilökohtaista palautetta ja ohjeistusta.
Liikkuvuuden ja liikeratojen lisääminen on hieman haastavampi osa-alue. Tekniikoita tehdessä voi yrittää tehdä liikkeet mahdollisimman laajoilla liikeradoilla, mutta usein tämä voi johtaa asennon sortumiseen. Liikkuvuutta pitäisikin harjoittaa myös erikseen esimerkiksi harjoitusten loppuun suosien dynaamisia myös voimaa vaativia liikkeitä. Brasialialaisen ju-jutsun puolelta löytyy useita hyviä lähteitä, mistä voisi olla aikidokalle hyötyä. Esim. Yoga for BJJ.
Physical training plays a role in aikido that isn’t often extensively discussed. While good aikido doesn’t rely on maximizing strength or speed, general athleticism and proper biomechanical function make training easier, more enjoyable, and safer. As an aikido practitioner, I’m interested in whether I can use my body diversely with the widest possible range of motion, ensuring that muscle tightness doesn’t limit my movement. Can I adopt various positions with sufficient muscle strength to maintain structure and posture? Is my strength adequate to perform near the limits of my range of motion? Muscle weaknesses combined with poor mobility are a perfect recipe for sports injuries.
Deep stances and operating at the extremes of our range of motion require a reasonable amount of muscle strength. The human body is remarkably adept at adapting to different situations by adjusting posture and activating additional muscles. You might not even notice these automatic bodily functions until you see yourself on video or focus intently on observing your body’s performance.
A practitioner’s size significantly affects how much muscle strength is needed. The larger the body, the more strength is required to support and move it. While a bigger physique often brings more muscle mass, increased speed exponentially raises the demands. It’s considerably easier to perform acrobatic ukemi and recover from less-than-perfect falls when you’re lighter. As a larger individual, you need to execute movements precisely and sometimes accept that high ukemi involves too much risk, even if it would be impressive to demonstrate your skills. I’ve personally practiced aikido at around 70 kilograms and over 90 kilograms, and the difference is noticeable.
However, slimming down to the proportions of a 1990s ski jumper isn’t a shortcut to success. One stereotypical image of an aikido practitioner is a flexible skeleton who can assume positions unusual for others. Often, though, they lack muscular support, causing their posture to collapse. This increases the risk of ligament sprains and joint dislocations.
Loss of muscle mass is a part of aging, which exposes practitioners to risks. The beginning of a technique, where you’re still in a motorically strong area, may go smoothly, but as you approach the extremes of your range of motion, strength may no longer suffice to maintain structure, causing posture to collapse. The decline in muscle mass is often most easily noticed as a weakening of balance, which is, of course, essential in aikido practice.
In aikido, the body is used in versatile ways that can be difficult to replicate in gym workouts. But that’s not necessary, because aikido training itself can build strength beneficial in everyday life. All ukemi exercises are excellent for muscle conditioning, as are getting up from the tatami and the vertical shifts in the center of gravity involved in techniques. In aikido classes, you might not always find an instructor who encourages you to perform movements broadly and push your training in a physically challenging direction, but incorporating these elements can enhance your development.
Improving mobility and range of motion is a slightly more challenging aspect. While you can try to execute techniques with the widest possible range of motion, this can often lead to a collapse in posture. Therefore, mobility should also be practiced separately, for example, at the end of training sessions, favoring dynamic movements that also require strength. There are several good resources from Brazilian jiu-jitsu that could be beneficial for an aikidoka—for example, Yoga for BJJ.
Vastaa